Pieniä paljastuksia

Meidän koira (Nana) sai vajaa 2kk takaperin pentuja ja on ollut jo useamman kuukauden pois kotoa hoivaamassa pienokaisiaan. Lauantaina saamme vihdoin hakea yhden perheenjäsenen takaisin kotiin. Niin innolla odotamme jo sitä hetkeä. Kauhea ikävä meidän touhukasta Nanaa. <3 

On ollut yks meidän parhaista päätöksistä ottaa koira ja vielä saatiin tälläinen laatuyksilö kuin Nana. Vaikka alkuun mulla itsellä meinas mennä kyllä totaalisesti hermot. Pentuaikana Nanalla oli tapana vähän tuuhastella. Oltiin juuri ostettu eka oma koti ja vieläpä vastavalmistuneesta rivitaloyhtiöstä.  Joka kerta sai tulla kotiin pieni pelko takaraivossa kun Nana oli ollut siellä yksinään. Yksikin päivä oli ilmaantunut keskelle maalattua seinää pienimuotoiset kuopat. Ei ollut luut kelvanneet hampaiden/ikenien rapsuttamiseen vaan oli pitänyt koittaa kuinka leveelle leuat venyy. Näin jälkikäteen parin vuoden takaiset tuuhastelut jo hieman huvittaa. Mutta silloin ei kyllä paljon naurattanut. Onneksi keksimme alkaa laitella Nanalle ennen yksin jättämistä pahvilaatikoita sisäkkäin ja väleihin pieni määrä nameja tai aamupala nappulat. Sai purkaa suurimman vimmansa niiden hajoittamiseen/repimiseen ja loppui muiden paikkojen hajottaminen. 

Nana on rodultaan Staffordshirenbullterrieri. Olen saanut sellaisen käsityksen tässä melkein 2,5 vuoden aikana, että useimmilla ihmisillä on kovastikin ennakkoluuloja kyseistä rotua kohtaan. Meillä itsellä ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Olemme ihan rakastuneita tietysti omaan koiraamme mutta myös kyseiseen rotuun. Staffit ovat luonteeltaan energisiä ja leikkisiä, rakastavat ihmisiä yli kaiken, haluavat olla mukana kaikessa mitä päätätkin tehdä ja omilla hassutteiluillaan hauskuuttavat jokus hieman tylsääkin arkea. Ei pieni koira muttei suurikaan. Toki egot tuppaa olemaan melkoisen isoja. :D Lisäksi Staffit ovat suhteellisen helppohoitoinen rotu. Lyhyen karvan johdosta turkki ei ole isohoitoinen. Meillä itsellä pesulla käydään yleensä silloin kun sellaiselle on tarvetta. Kynnet leikataan kerran viikossa ja siinäpä se oikeistaan sitten onkin. Kylmemmillä keleillä pitää muistaa pukea vaatetta päälle koska rodulla ei ole aluvillaa.  Joten miksikään pihakoiraksi ei Staffista kyllä ole.

Jatkossa voisinkin aina silloin tällöin vähän päivitellä koiruuden kuulumisia tänne. Ja varsinkin meidän koko perheen puuhasteluja. Tarkoitus olis keksiä meille ja Nanalle jokin kiva yhteinen harrastus. Tietenkin lenkkien lisäksi. Näyttelyitä emme nyt ainakaan ihan ensisijaisesti ole ryhtymässä sen kummemmin kiertelemään. Vaan jotain muunlaista harrastustoimintaa ois etsinnässä. Saas nähdä mihin tie meidät vie.

-VeeraSofia