Synttäripäivä

Tyttäremme täyttää ensi viikolla yhden vuoden. Uskomatonta miten tämä eka vuosi on mennytkin näin nopeasti. Jokaisesta hetkestä ollaan parhaamme mukaan yritetty nauttia. Tämä viikko vierähtääkin pitkälti synttärijuhlia valmistellessa. Launtaina pidetään 1-vuotis kemut täällä meillä kotona. Olen tarkkaan kalenteriin kirjoitellut mitä minäkin päivänä pitäis leipoa ja touhuta. Huh! Hommaa riittää. Varsinkin kun pitkälti ovat minun järjestettävät, paremman puoliskon ollessa töissä vielä lauantainakin jolloin juhlat on alkuillasta.

Vieraita ei tule kuin molempien perheet ja meidän kummipojan perhe, yhteensä n. 15 henkeä. Silti kaikenmoista olen suunnitellut leipovani ja tietysti siivotakin pitää. :D Meillä kummallisesti päivän päätteeksi koti näyttää räjähtäneeltä tälläisessä yhden lapsen ja koiran huushollissa. Miltähän näyttäis jos olis enemmänkin lapsia/koiria?! Hah :D Oman lisänsä tarjottaviin teettää vieraiden allergiat. Osan leivonnaisista pitäisi olla gluteiinittomia, munattomia ja maidottomia. 

Tässä pieniä paljastuksia lainakuvia käyttäen:

Kuva: Pinterestistä

Kuva: Spa City Cake:n sivuilta facebookista

Kuva: Pinterestistä

Saa nähdä onko omat tuotokset lähelläkään noiden kuvien tuotoksia.  Mukavaa loppu viikkoa kaikille.

-VeeraSofia

Pikapostaus

Törmäsin Fit Fat Mama :n blogissa 30-päivän vatsahaasteeseen. Ja päätin ottaa siihen osaa. Saas nähdä tuleeko 30-päivässä tuloksia vai ei. Mutta periksi en anna. Kuva alla kyseisen haasteen aikataulusta.

Saas nähdä saako niitä paloja näkyviin vai ei. Liity säkin joukkoon jos huvittaa. :) Mulla nyt ekan päivän vatsat tehtynä ja vielä kevyeltä tuntui.

-VeeraSofia

Pieniä paljastuksia

Meidän koira (Nana) sai vajaa 2kk takaperin pentuja ja on ollut jo useamman kuukauden pois kotoa hoivaamassa pienokaisiaan. Lauantaina saamme vihdoin hakea yhden perheenjäsenen takaisin kotiin. Niin innolla odotamme jo sitä hetkeä. Kauhea ikävä meidän touhukasta Nanaa. <3 

On ollut yks meidän parhaista päätöksistä ottaa koira ja vielä saatiin tälläinen laatuyksilö kuin Nana. Vaikka alkuun mulla itsellä meinas mennä kyllä totaalisesti hermot. Pentuaikana Nanalla oli tapana vähän tuuhastella. Oltiin juuri ostettu eka oma koti ja vieläpä vastavalmistuneesta rivitaloyhtiöstä.  Joka kerta sai tulla kotiin pieni pelko takaraivossa kun Nana oli ollut siellä yksinään. Yksikin päivä oli ilmaantunut keskelle maalattua seinää pienimuotoiset kuopat. Ei ollut luut kelvanneet hampaiden/ikenien rapsuttamiseen vaan oli pitänyt koittaa kuinka leveelle leuat venyy. Näin jälkikäteen parin vuoden takaiset tuuhastelut jo hieman huvittaa. Mutta silloin ei kyllä paljon naurattanut. Onneksi keksimme alkaa laitella Nanalle ennen yksin jättämistä pahvilaatikoita sisäkkäin ja väleihin pieni määrä nameja tai aamupala nappulat. Sai purkaa suurimman vimmansa niiden hajoittamiseen/repimiseen ja loppui muiden paikkojen hajottaminen. 

Nana on rodultaan Staffordshirenbullterrieri. Olen saanut sellaisen käsityksen tässä melkein 2,5 vuoden aikana, että useimmilla ihmisillä on kovastikin ennakkoluuloja kyseistä rotua kohtaan. Meillä itsellä ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Olemme ihan rakastuneita tietysti omaan koiraamme mutta myös kyseiseen rotuun. Staffit ovat luonteeltaan energisiä ja leikkisiä, rakastavat ihmisiä yli kaiken, haluavat olla mukana kaikessa mitä päätätkin tehdä ja omilla hassutteiluillaan hauskuuttavat jokus hieman tylsääkin arkea. Ei pieni koira muttei suurikaan. Toki egot tuppaa olemaan melkoisen isoja. :D Lisäksi Staffit ovat suhteellisen helppohoitoinen rotu. Lyhyen karvan johdosta turkki ei ole isohoitoinen. Meillä itsellä pesulla käydään yleensä silloin kun sellaiselle on tarvetta. Kynnet leikataan kerran viikossa ja siinäpä se oikeistaan sitten onkin. Kylmemmillä keleillä pitää muistaa pukea vaatetta päälle koska rodulla ei ole aluvillaa.  Joten miksikään pihakoiraksi ei Staffista kyllä ole.

Jatkossa voisinkin aina silloin tällöin vähän päivitellä koiruuden kuulumisia tänne. Ja varsinkin meidän koko perheen puuhasteluja. Tarkoitus olis keksiä meille ja Nanalle jokin kiva yhteinen harrastus. Tietenkin lenkkien lisäksi. Näyttelyitä emme nyt ainakaan ihan ensisijaisesti ole ryhtymässä sen kummemmin kiertelemään. Vaan jotain muunlaista harrastustoimintaa ois etsinnässä. Saas nähdä mihin tie meidät vie.

-VeeraSofia

Vaatekaappi

Oon nyt vahvasti aloittanut tän mun bloggailun matkustus-aiheisilla teksteillä. Josko sitten kirjoittelisin vähän jotain muuta.

Koska aiemmassa elämässä olin aktiivinen urheilija mun vaatekaapin sisältö on paljolti koostunut erilaisista urheiluvaatteista. Nykyisin oon vähän vähemmän aktiivinen urheilija ja oonkin pyrkiny karsimaan vanhimmat ja kuluneimmat (lue: hieltä haisevimmat) vaatteet pois. Niillä vaatteillahan ei oo kyllä ollut mitään jälleenmyyntiarvoa, joten roskiin ovat lentäneet tai ölyjyräteiksi oman äidin työmaalle. Hah! :D Aiemmin oon kulkenut suurimman osan ajasta joko lenkkarit, salikengät tai piikkarit jalassa. Niistä vanhoista ei oo enää mitään jäljellä ja nekin on heitetty pois. 

Ongelma tuleekin sitten kun pitäs hankkia arkivaatteita jotka sopis nykyiseen elämänmenoon. Mistä niitä löytää? Ja millasia ne vaatteet oikeen on? Tuntuu, että kun menee kiertelemään vaatekauppoihin sieltä rekeistä ei löydy ees mitään sellasta mitä viitsis mennä sovittamaan. Ja sitten kun löytyy niin hinta koituu ongelmaksi. Näin kotiäitinä ollessa ei ihan pysty entiseen malliin pulittamaan vaatteistaan.  Kirppareilla tulee jonkin verran kierreltyä mutta enemmänkin etsimässä pikku-Mimmille vaatteita. Niitä onkin löytynyt kivasti ja viel sopivaan hintaan. Aika paljon nykyisin vietän aikaa perheen kanssa ja siis tykkäisi rennoista kotivaatteista joissa kuitenkin olis tyylikkyyttä. Kengissä olen tottunut laatuun ja sehän tunnetusti saattaa vähän maksaa ja käydä kukkaron päälle. Joten kenkien uusimisessakin taitaa useampi tovi vierähtää. Oon kuitenkin löytänyt jo yhdet ihan täydelliset joita aika kauan kuolasin ennen kuin viitsin ostaa. Nimittäin Niken Free Tr Fit 2. Niin ihanat lenkkarit. Niitähän löytyy jos jonkin värisiä ja ovat sellaiset mitkä kehtaa farkkujenkin kanssa laittaa. Siis just täydelliset mun käyttövaatimuksiin.

Eikös olekin aika mageet ja toi väri on vaan niin syötävä.

Vuosi sitten tähän aikaan olin viimeisillään raskaana. Tuli käytettyä äitiysvaatteita ja erilaisia tunikoita. Laitoin kaikki vanhat housut, hameet, paidat ja farkut yläkaappiin säilöön odottamaan tulevaa aikaa. Aikaa kun ne taas mahtuis päälle. Sieltä oonkin nyt osan saanut jo tiputtaa takaisin alakaappiin. Mutta jotenkin mun tyyli/mieltymykset on vissiin vaihtunut kun kaikkia en sinne enää huoli. Siispä jo vähän aikaa on ollut tarkoituksena ottaa kirpparilta pöytä ja viedä myyntikelpoiset vaatteet sinne. Jahka sais inspiraation hinnoitteluun ja etenkin sen pöydän vuokraamiseen. Meidän pikku-Mimmiltäki on jäänyt jo hyväsesti pieneksi vaatteita ja osasta niistäkin ollaan aateltu luopua.

Mikähän siinä on, kun joskus asiat tapahtuu heti? Toisinaan siihen kuluu hyvä tovi, ennen kuin saa itsestään irti.

Alla ois pari kuvaa tän hetken lemppari vaatteista.

Jos joku teistä satunnaisista kävijöistä/lukijoista haluaa jakaa hyvän vinkin mistä voisin löytää kivoja vaatteita itselleni kuin muillekin perheenjäsenille, niin ilolla otetaan vinkkejä vastaan. 

Kiva kun poikkesit!

-VeeraSofia

Matkakuumeen helpottamista(ko?)

Taas on tovi ehtinyt vierähtää edellisestä postauksesta.

Olimme perheen voimin viikon verran viettämässä laatuaikaa ulkomailla. Matkakohteena oli tällä kertaa Kroatia ja Mlini. Hotelliksemme valikoitui Villa Narona ja hotelli-isännän nimi on Miro. Lämmöllä voimme suositella kyseistä majoitusta. Pienenä miinuksena on, ettei vielä toistaiseksi hotellilla ole omaa uima-allasta. Ja toki jos on liikuntarajoitteita niin tämä ei ole paras vaihtoehto. Rantaan on vaivaiset 400m mutta kyseinen matka on 17% nousua. Vaihtoehtoina toki tie tai portaat. Huh. Tuli siinä sitten treenailtua viikon aikana ihan varkain ja "huomaamatta". ;)

Mlini sijaitsee n. 10km päässä Dubrovnikin vanhasta kaupungista ja lentokentälle on saman verran n. 10km. Hotellin alapuolella kulkee rannan suuntaisesti isompi katu jolla menee myös paikallisliikenteen bussit. Meidän hotelli-isäntä hoiti meidän lentokenttäkuljetukset. Muutenkin he ovat todella ystävällinen ja vieraanvarainen perhe. Pitävät vieraistaan ja hotellistaan hyvän huolen.

Olimme vuokranneet kyseisestä hotellista ison huoneiston (120 neliötä). Huoneistossa oli kolme kahden hengen makuuhuonetta, kolme kylpyhuonetta suihkulla, suuri olohuone ja nykyaikaisilla varusteilla oleva keittiö. Huoneistoon kuului myös pieni oma terassi jolla olikin mukava nauttia aamuisin rauhassa aamiaista. Toki tarjolla oli pienempiäkin huoneistoja mutta tällä kertaa meillä oli tarve päästä hieman isompaan. Lähimpään leipomoon oli kymmenen minuutin kävelymatka. Ja meillä oliki aamiaispöydässä aina tuoretta leipää tarjolla. Nami :P Siivoja kävi siistimässä suurimmat joka päivä ja petivaatteet vaihdettiin kerran viikossa. Meidän makuuhuoneessa oli vielä lisäksi lasten retkisänky.

Kroatia on matkakohteena kyllä käymisen arvoinen. Ruoka oli maukasta ja ainakin niissä ravintoloissa joissa itse kävimme vielä Suomen hintoihin paljon edullisempaa. Yleisilme oli siisti ja oikeistaan missään ei näkynyt roskia. Meille sattui vähän eriskummalliset sääolosuhteen lomamme ajaksi. Pari ekaa päivää oli epävakaista ja välillä sateli vettäkin. Onneksi toki vain kuuriluontoisesti. Loppu loman ajan olikin sitten paremman säät ja saatiin jopa vähän otettua aurinkoa. :)

Kävimme pariin otteeseen Dubrovnikin vanhassa kaupungissa kiertelemässä ja kuluttamassa aikaa. Ekalla kertaa meillä oli S. rattaiden kanssa mukana ja siinähän olikin vähän hommaa sille matkalle. Menimme paikallisbussilla johon oli helppo hypätä viereiseltä pysäkiltä kyytiin. Vanhassa kaupungissa itessään on melkoisen paljon korkeuseroja ja siitä johtuen portaita. Lasten rattaiden kanssa ei ehkä helpoin paikka kulkea. Oikealla asenteella siitäkin selviää ja voi jopa nauttia näkemästään. Toisella kerralla olimme J :n kanssa kahdestaan viettämässä vanhempien laatuaikaa. Kiertelimme pikku kujia lisää ja kävimme jopa kondoli-hissillä huipulla ihailemassa maisemia ylhäältä katsottuna. Meidän lomamatkan tarkoitus oli viettää yhteistä aikaa ja rentoutua. Sehän onnistuikin mainiosti. Alla olisi muutama kuva reissun ajalta.

Mlini:

Hotellin terassilta:

Dubrovnik:

Joulupukkikin oli lähtenyt lomailemaan vielä kun ehtii. ;)

Ja lopuksi pari kuvaa osasta matkaajista.

Mukavaa syksyn alkua!

-VeeraSofia

Ainainen matkakuume

Tykkään matkustelusta. Mulla on ainainen matkakuume. Lähes joka viikko ainakin kerran tulee selailtua eri matkanjärjestäjien sivuja. Tykkään haaveilla matkojen kohteista. Tai pikemminkin tässä vois ihan hyvin puhua monikossa meistä. Meillä on ainainen matkakuume. Matkakohteetkin on aika sekalaista sakkia mistä haaveillaan.

Viimeeksi kun oltiin ulkomailla käytiin München-Innsbruck -reissulla. Olihan mahtavat maisemat. Ja jopa näin korkeanpaikankammoisena selvisin Alpeista. :D Toi mun bannerin kuvakin on siltä reissulta peräisin. Käytiin Seegrube-näköalatasanteella hiukan vajaa 2000m merenpinnasta. Pahin osuus sinne matkatessa oli kun kondoli meni tukipylväiden kohdasta ja heilahti. :D Muuten olikin maisemat niin henkeä salpaavia, etten edes ehtinyt potea korkeanpaikankammoani. Alla muutama kuva matkalta.

Ajomatkalla Innsbruckiin me pysähdyttiin Kufsteinissa ihastelemassa maisemia ja syömässä.

Kuja Innsbruckissa.

Alppijunaraide jota pitkin mennään osan matkaa ylös vuorelle.

Maisemaa matkalta ylös.

Maisema ylhäältä. Kyllä meillä siellä sielu lepäsi.

Yllä on kaksi kuvaa Englischen Gartenista. Siellä oli pari muutakin ihmistä viettämässä vapaapäivää. Kuvan joki on nimeltään Schwabinger Bach. Siinä oli älyttömän kova viertaus. Niin että kun laitoit itses veden varaan se vei heti mukanaan. Ja vesi oli aivan älyttömän kylmää. Ihan kuin avantovesi talvisin. Hui! :D Mukavan virkistävää toki yli 30 asteen helteellä.

Münchenin keskustasta näpsäisty kuva kivan erilaisesta talon julkisivusta.

Olympia-puistosta jossa pidettiin kesällä 1972 Olympialaiset. 

Meillä on tapana "listata" kohteita missä haluttais käydä elämän aikana. Se lista alkaaki olla jo melkoisen pitkä. Aika näyttää kuinka monta paikkaa ehditään koluamaan. Toivottavasti useampia. Mulla itellä on myös monta sellaista paikkaa joissa oon jo käynyt mut haluisin mennä uudelleen. Ehdoton ykkönen on Lontoo. Kävin ystävän kans siellä kevät talvella 2013 ja rakastuin saman tien kaupunkiin ja siihen menoon mikä siellä on.

Nää punaiset puhelinkopit on mun mielestä vaan jotenkin niin sympaattisia.

Yövyttiin Hotel Olympiassa lähellä Earl´s Court -asemaa. Ja kuva onkin kadulta jolla hotelli sijaitsee. Tykättiin kyseisen hotellin sijainnista. Toki huone oli tosi pikkuinen. Arvostettiin omaa vessa-suihku kylppäriä.

Mun toinen ehdoton "pakko päästä uudelleen" -kohde on Santorini. Käytiin miehen kanssa siellä 2011 kun Kreikan velkakriisi oli kova puheenaihe. Kovin kovaa ei huudeltu suomalaisuuttamme. Hah! :D Vaikka eipä se kriisi siellä turistipaikoissa näkynyt. Siitä reissusta onkin niin paljon kuvia, että palaan niihin omana postauksenaan tuonnempana.

Nyt palaan takaisin haaveilemaan seuraavista matkoista.

-Veera

Ihka eka blogi-julkaisu ikinä

Hei kaikille!

Onpas jännittävää kirjoitella elämäni ihka ekaa julkaisua. Jo hyvän tovin on takaraivossa jyskytellyt ja jumputellut ajatus blogin kirjoittamisesta. Nyt sen sitten oon saanut aikaiseksi. Hui! :D

Ajatukseni on kirjoitella vähän mistä aiheesta vain ja mikä nyt sattuu juolahtamaan mieleen. Asioista jotka askarruttaa mieltä tai saa ajatuksen liitämään enempi tai vähempi. Enempi ja vähempi kirjakielellä. Toivottavasti jotakuta kiinnostaa lueskella mun kirjoituksia. Sen suurempia odotuksia en oo ajatellu itelleni luoda tän bloggailun suhteen. Enkä varsinkaan mitään, että joka päivä pitäis julkaista teksti taikka edes joka viikko. On sen verran lennokasta tää meidän elämä täällä kotosalla.

Mun perheeseen siis kuuluu nyt 8,5kk ikäinen tytär, hieman yli 2-vuotias koiruus ja tietysti mun parempi puolisko. Me asustellaan Etelä-Pohjanmaalla. Joskaan en täältä kotoisin ole. Mutta hiukan ehkä 7 vuodessa jo juurtunut tänne. Hah! Enpä ois lukion jälkeen opiskelemaan lähtiessä uskonut, että edelleen samalla paikkakunnalla elellään mihin lähdettiin.

Sen pitemmittä puheitta innolla jään odottamaan mitä tästä uudesta projektistani kehkeytyy.

-Veera